”En ole aina ollut juoppo. Haluan antaa varoittavan esimerkin juomisesta, joka perustuu omakohtaisiin kokemuksiini. Niin, en ole aina ollut juoppo, vaikka tuskin kukaan tuntemastani ihmisistä muistaa sellaista aikaa elämästäni, kun en ollut juoppo. Kun oikein asiaa mietin, saattaa olla, että en enää edes tunne ketään niiltä ajoilta, kun en ollut juoppo. Ainoat muistot siitä ajasta on vain minun alkoholissa marinoidussa mielessäni. Ja pian nekin hukkuvat.
Sellainen aika kuitenkin oli, kun olin jotain muuta. Olin jonkun poika ja jonkun pikkuveli. Olin iloinen ja aktiivinen pikkupoika. Olin erittäin lahjakas jalkapalloilija ja minusta oli niin hauskaa pelata jalkapalloa. En tehnytkään koskaan mitään muuta, kuin pelasin vain jalkapalloa ja potkin sitä. Potkin palloa matkalla kouluun ja koulusta kotiin. Pelasin jalkapalloa paikallisessa jalkapallojoukkueessa ja minua arvostettiin. Koulussa en ollut kovin välkky, mutta kentällä olin paras!
Eräänä päivänä kaikki alkoi hitaasti muuttua. Ensin isäni irtisanottiin tehtaalta ja vanhempieni alkoholin käyttö alkoi riistäytyä käsistä. He joivat ennenkin mutta vauhtia hidasti se, että välillä piti käydä töissä. Äitini jatkoi töissä elättäen koko perheen ja isä istui olohuoneessa päivät pitkät juomassa viinaa. Rahaa ei enää riittänyt mihinkään. Minun jalkapalloharrastukseni piti loppua. Kun en enää saanut pelata joukkueessa, aloin pyöriä eri porukoissa. Jalkapallo jäi.
Jossain vaiheessa, minulle tarjottiin elämäni ensimmäinen ryyppy. Se oli ehkä ensimmäinen, mutta sen jälkeen ei varmasti ollut päivääkään, etten juonut. Jalkapalloa olisi taas ollut tarjolla, mutta minä vain join. Isä lähti ja minä join. Koulut käytiin loppuun, mutta samalla join. Isäni kuoli ja join senkin ohi. Sairastuin, melkein kuolin mutta juomista en lopettanut. Vuosi toisensa jälkeen minä vain join.
Saatoin joskus saada jalkaani jonkun pallon jostain, jota pomputtelin vanhaan tapaani innoissani hetken. Mutta keskeytin sen juodakseni. Mikään ei saanut minua lopettamaan juomista, ei edes huumeet. Huomasin, että monet ystäväni joivat vähemmän huumeiden kanssa, mutta minä en.
Minä join ja join. Jos olisin jossain vaiheessa ymmärtänyt vähentää tai lopettaa, olisin selvinnyt, mutta en vähentänyt, enkä lopettanut. Lopuksi juomiseni loppui kuolemaani. Näin olisin tarinani kertonut, jos voisin. Sen sijaan, tarinani kertoo yksi niistä ystävistäni, jonka luulin unohtaneen minut.”
